Podcastin aloittaminen muistuttaa usein journalistista prosessia: kelle tehdään, miksi ja miten. Äffäläisten taustat ovat mediassa ja journalismissa, joten teemme paljon podcasteja mediataloille journalistin sääntöjä noudatten. Podcasteissamme pyritään siis totuuteen, asioita käsitellään vastuullisuusnäkökulmasta, toista osapuolta kuullaan ja sisältö kestää eettisen tarkastelun. Samat säännöt pätevät periaatteessa myös yrityspodcasteihin, jotka ovat markkinointiviestintää. Jotkut kutsuvat tätä journalistiseksi sisältömarkkinoinniksi.
Keskiössä on kuitenkin sisältö, ja journalistinen työskentelytapa tuottaa laadukasta ja mietittyä sisältöä.
Mistä lähteä liikkeelle?
Ensimmäisenä mietitään podcastin teema. Rautakaupan ei kannata tehdä podcastia uusista työkaluista vaan esimerkiksi pk-yrittäjien työhyvinvoinnista. Teeman pitää olla myös tarkkaan rajattu. Esimerkiksi maapallo, Japani tai koira ovat vasta laajoja teemoja. Maapallon lämpeneminen, Japanin kevät ja kettuterrieriet ovat jo lähempänä, mutta nekään eivät ole kovin tarkkoja aiheita. Maapallon lämpenemisen vaikutukset nuorten mielenterveyteen, Japanin kevään mukainen sisustus ja terrieriharrastajien sosiaaliset suhteet ovat aiheita.
Podcastissa kannattaa siis tarkentaa syvälle yhteen aiheeseen ja miettiä siihen eri näkökulmia, joista syntyvät podcastin teemajaksot.
Kuvakaappaus: Spotify
Konseptointi tarkoittaa tapaa tehdä
Me Äffässä vanhoina aikakauslehtien tekijöinä mielellämme palastelemme ja konseptoimme podisarjamme tarkkaan.
Millaisia osuuksia podissa siis voisi olla, miten viesti menisi herkullisimmin perille: haastattelemalla, monologilla, neuvokilla, dialogilla, jonkun tarinalla? Yhdessä podijaksossa voi olla useita eri osuuksia, jotka liittyvät aiheen puolesta loogisesti toisiinsa. Sama podi voi alkaa esseellä ja päättyä talk show’hun, kunhan puhutaan samasta asiasta. Toki jokin osuus voi olla yhtä hyvin yllätys: ja nyt jotain aivan muuta! Näin teimme esimerkiksi Ylen Homotutkassa, jonka jokainen jakso päättyi ilmat pihalle päästävään x-rated-henkiseen (homo)vinkkiin ihan muusta aiheesta – toki konseptiraamatun mukaisesti. “Konseptiraamattuja” muuten laaditaan myös aikakauslehdissä, yrityksissä niitä kutsutaan brändikirjoiksi.
Valitusta konseptikokonaisuudesta pidetäänkin kiinni koko podisarjan läpi. Eri osiot toistuvat joka jaksossa eri aiheista suunnilleen saman mittaisina ja samankaltaisina, jotta kuulija tietää, mitä hyvää odottaa. Konseptia testaamme yleensä demolla eli ihan ekasta ideasta ei tarvitse pitää kiinni. Demon avulla kuulee, miten osiot ja musiikki toimivat yhteen, pitäisikö juontojen olla lyhyempiä tai pidempiä, pitäisikö siirtymiä muuttaa. Ehkä lisää efektejä, vai sittenkin hevosenhirnunta pois vitsin perästä?
Toki podcastsarjan voi tehdä niinkin, että jokainen jakso on erimuotoinen. Mutta jos mitään yhdistävää tekijää ei kattoteeman ja juontajan lisäksi ole, silloin se ei ole podcastsarja, jonka seuraavaa jaksoa odotetaan, vaan joukko erinäisiä podcasteja.
Monimutkaisen asian voi selittää myös podcastilla. Naisjärjestöjen keskusliiton podcastissa avattiin kahden jakson voimin feminististä ulkopolitiikkaa. Kuvakaappaus: Naisjärjestöjen keskusliitto
Millainen fiilis podista tulee?
Podcastia suunnitellessa tärkeitä asioita ovat podin tyyli ja sävy. Podcastien yksi hauskuus onkin siinä, ettei brändin oman podin tarvitse olla yks yhteen brändin ns virallisen linjan kanssa. Podin sävy voi olla leikkisä, inhimillinen tai vaikka poleeminen. Brändin pitää olla tunnistettava, mutta pieni särmä tuo sen lähemmäksi kuuntelijaa.
Podcast voi olla tyyliltään myös hyvin asiakeskeinen ja niche, mutta silloin yleisö on usein erityisen tarkkaan rajattu ja pieni – eli myös hyvin intohimoinen. Sopiva juontaja on tyyliseikoissa tärkeä, mutta ammattijuontaja taipuu monenlaiseen ilmaisuun ja kuljettaa podcastia luontevasti yksityisestä yleiseen ja takaisin.
Asiallisen, henkilökohtaista, kevyen ja ylevän suloinen liitto on sopivasti sekoitettuna kuin mansikkamargarita kevätauringossa. (Sääntö: featureartikkeliin tai podcastjaksoon korkeintaan kaksi vitsiä ja sisäpiirivitsejä ei ollenkaan, ellei podi ole kohdennettu sisäpiirille.)
Valmis kässäri on pohja improvisoinnille
Käsikirjoittamiselle kannattaa varata aikaa, koska se on podcastin työläin ja ehkä myös tärkein osuus. Studioon mennään vasta, kun paperit ovat tanassa ja tiedetään, mitä tehdään. Muuten voi käydä niin, etteivät hyvät ajatukset tule suusta niin kirkkaina kuin haluaisi.
Naisasiatoimiston ja Tässä iässä -podien käsikirjoituksia.
Me Äffän perustajat Outi ja Jonna teimme aikoinaan noin 150 jaksoa Naisasiatoimistoa Yle Puheelle ja Yle Areenaan, ja vaikka kokeilimme improvisointia ja ranskalaisia viivoja massiivisen ja kirjaimellisen kässärin sijaan (tunnin jakso 12 liuskaa, ei ihan pienellä printattua), huomasimme nopeasti, että kirjoittaminen on ajattelua – ja sujuvoittaa nauhoituksia.
F-tuotannon podcastit siis käsikirjoitetaan, ihan kokonaan. Improvisoinnille toki voi jättää tilaa, usein hetkessä syntyy jotain hauskaa tai yllättävää, mutta mutta! Monet hetken heitot eivät olekaan heittoja, vaan ne lukevat kässärissä. On monia konsteja, miten tekstin voi lukea niin, että se kuulostaa siinä hetkessä syntyneeltä.
Käsikirjoitus ei valmistu myöskään yhdeltä istumalta. Tuottajat muokkaavat toimittajan/juontajan tekstiä, auttavat ajattelemisessa niin kuin missä tahansa featurejutussa. Podcastaamisessa parasta ehkä onkin, että se on yhteistyötä. Ympärillä on ihmisiä, jotka auttavat juontajaa – ja samalla podin tarjoavaa tahoa – antamaan podissa ihan parastaan.
Outi / Äffä
